TÄSTÄ SE KIRJOITTAMINEN SITTEN ALKAA...

 

En ole aikaisemmin juurikaan lukenut edes blogeja, enkä ainakaan kirjoittanut sellaista, mutta kerta tämä on ensimmäinen. Katotaan kuinka kauan tätä jaksan

Tarkoitus olisi perehtyä enemmän connemara tammaani Ajoksen Rozalinda Roseladyyn "Poni, Roosa" ja mitä me yhdessä koemme ja teemme. Toisin sanoen mitä mie haluun tehdä Ponin kanssa ja mihin se joutuu omasta riippumattomuudestaan osallistumaan, välillä innokkaasti ja välillä vähän vähemmän innokkaasti.

 

Alkuun jotain tietoa Ponista:

Roosa on 10-vuotias puhdas connemara, joka omaa herkän, neitimäisen ja ajoittain myös hyvin epäluuloisen luonteen. Hänen mielestään oleskelu tarhakavereiden tai ihmisten kanssa on parasta tekemistä, mutta työhön lähteminen ei sitten aina olekaan niin innostavaa... (kaikkeni teen, mutta vasta kun sie olet jo selässä kaikkesi tehnyt)

Paljon Poni osaa erilaisia koulukiemuroita ja sellaisiakin kiemuroita mitä ei edes pyhästä yrjöstä löydy. Esteitä tämä tamma hyppää innolla ja mielellään, mikäli kuski (mie) on vain hommassa mukana.

Ja jotain omistajasta:

Mie oon 22-vuotias "täti"ratsastaja, jolla on suuria ja pieniä haaveita. Niihin haaveisiin liittyy yksi poni, kaksi poni.... Niin ja on miulla muutakin elämää kuin Poni, mutta se ei oo niin olennaista.

Kotona asustaa miun lisäksi Joonas, kissa, jänis (jota isovanhempani eivät anna enää kesähoidosta takaisin) ja ehkä lähi tulevaisuudessa iso musta villakoira.

Sitten asiaan...

Roosa on tullut miulle jo nuorena ylläpitoon ja ehti olla sitä noin kolmisen vuotta. Tämän jälkeen ehdottelin sen silloiselle omistajalle vaivihkaa Ponin myymistä miulle, mutta silloin se ei vielä tullut kuuloonkaan. Niinpä Poni matkasi omistajan kaverille ratsastettavaksi Ruovedelle (kiitos Mari hyvästä hoidosta).

Joulukuussa 2008 selailin sattumalta myyntihevosia, en siis todellakaan ostoaikeissa. Ja sieltä se kuvallinen myynti-ilmoitus iski silmiini. Viikko siitä olin käynyt katsomassa Roosaa ja ostopäätöstehty, se oli yhä se sama Roosa-poni ja ostopäätös ei ollut vaikea. Tammikuussa Poni muutti uuteen vanhaan kotiinsa ja miun ihka omaksi poniksi

Ja tästä se kaikki sitten lähti.