Nyt se vauva sitten saapui. Tai asettuihan se jo taloon viikko sitten maanantaina, mutta jotenkin todelliselta se alkaa tuntua vasta nytten.

Alkuun miulla oli jonkunmoinen masennus, että mitä tästä tulee, mihin olen pääni laittanut, pärjätäänkö me sen kanssa, tuleeko siitä eroahdistunut, osataanko kouluttaa sitä. Kuitenkin tässä viikon aikana on pentua oppinut jo vähäsen lukemaan ja päivä päivältä alkaa käydä selkeämmäksi tämä koiranomistajan elämä...

 

Niin elikkä Gretel "Kerttu" on musta isovillakoira ja vielä niin pentu. Tänään Kertulle tuli täyteen tasan 8viikkoa ikää ja kasvanut se on huimasti. Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa Kerttua, kun se lähenteli 6viikkoa ja silloin kaikki 8pentua tuntuivat ja näyttivät vielä niin kovin kömpelöiltä ja pieniltä. Kuitenkin viikko sen jälkeen haettiin Kerttu kotiin ja hämmästyin kuinka pennut olivat kasvaneet yhdessä viikossa. Ne olivat jo "isoja" vipeltäviä palleroita, joilta alkoi jo löytyä tasapainoa ja omaa mielipidettä asioihin.

Kerttuun päädyin kasvattajan suosituksesta ja siitä, että se oli silloin 6viikkoisena pennuista omaan silmääni kaikista sulavalinjaisin ja sillä oli jo kirsun piirteet selkeästi esillä. Kerttu oli myös narttupennuista kaikista itsenäisin ja rohkein, mennä viipotti omiaan. Täällä kotona Kerttu on osoittanut samanlaista itsenäisyyttä ja rohkeutta. Se on hyvin rohkeasti tutustunut uusiin asioihin ja ei ole varsinaisesti itkenyt emon ja sisarusten perään kertaakaan. Lähinnä hänen yölliset uikutukset ovat huomionhakuisuutta ja turhautumista.

Ensimmäiset kaksi yötä meni, niin että Kerttu heräsi noin kahden tunnin välein ja silloin kävin laittamassa sen ääneti ja eleettömästi takaisin nukkumaan, ja pentu nukahtikin heti. Muut yöt ovat sujuneet jo paremmin, enään huudetaan huomiota vain siinä 6-7 aikaan aamusta. Kyllähän sieltä touhuilua kuuluu välillä yöllä, muttaa haukahduksia tulee vasta aamusta, jolloin aika alkaa ilmeisesti käydä pitkäksi.

Meillä ollaan opeteltu jo pannassa ja taluttimessa kulkua, sekä istumista (kontaktia). En tiedä tuleeko se istuminen vielä sanasta, kädenmerkistä ja namusta vai siitä, että aina kun Kertun pyytää luokse, niin se tupsahtaa jalkoihin istumaan. Mutta jyvällä ollaan Panta ei tomerasta neidistä ole kovin mukava, mutta siihenkään ei jaksa enää kiinnittää juuri huomiota. Yhdet kahdet ravistelut ja pannan jyrsimiset ennen ulkoilua ja se on siinä.

 

Kovaa vauhtia pentu kasvaa ja aika näyttää mitä tämän topakan neidin kanssa tulee koulutus ja arki olemaan...

Kuumaa, hiostavaa, nihkeää, ötököitä, jättiläispaarmoja, tappajamäkäräisiä ja aurinkoa... Tätä kaikkea on ollut kyllä tälle kesälle ihan runsain mitoin, ei pidä valittaa, kun kerrankin on sitä kaivattua hellettä.

Sen verran on tämä helle verottanut, etten ole päässyt (viitsinyt/jaksanut) kauheasti Roosalla treenata, viileämpää on vasta yhdentoista aikoihin illalla ja siihen aikaan kunnon ihminen on jo nukkumassa

Nyt viimeset kolme iltaa olen illasta patistanut itseni ratsaille ja treenaillut hallittua ravia, taipumista ja hyviä laukannostoja. Tänään sujui todella mallikkaasti pienten alku kahinoiden jälkeen. Poniin saisi aina alussa iskeä joku riiva, jotta se saisi vähän säpäkkyyttä ja virtaa treenaamiseen. Sen jälkeen se kulki oikein mukavasti kaikissa askellajeissa, ja saatiin muutamat hyvät laukka-ravi siirtymät ja kunnollista ravia eteen ja alas... Kelpo poni siitä vielä tulee. Hyppäämään tekisi mieli, josko nämä helteet lakkaisi, niin kestäisi oma kunto hypätä.

Niin ja ilmoitin ponin kantakirjaukseen 11.8.2010 Ruokolahdelle Kattaisen Sallalle. Nyt sitten vaan on harjoiteltava vaikka hellettä olisikin

 

Loma alkaa olla miulla lopuillaa ja keskiviikkona pitäisi jaksaa takaisin töihin. Hui,miltäköhän se tuntuu kolmen viikon rentoilun ja pitkien yöunien jälkeen? Varmaan motivaatio huipussaan ja hymy huulilla...

Niin ja huomenna se odotettu päivä on. Haen pienen mustan Kertun kotiin. Kerttu on kauan haaveiltu isovillakoiravauva, joka kasvaa aivan huimaa vauhtia. Kerttu löysi tiensä meille netin kautta, jossa pentueesta oli ilmoitus. Käytiin Kerttua viikko sitten katsomassa Tampereella ja valitsemassa pentu meille. Kaikki kahdeksan pentua olivat todella suloisia, hurmaavi ja valloittavia tapauksia, mutta kasvattajan suositeltua tiettyjä pentuja, niin Kerttu iski minun silmääni eniten. Se oli toiseen narttuun verrattuna sutjakaslinjaisempi ja sillä oli mielestäni todella kaunis ja siro kirsu niin pieneksi möykyksi.

Koti ollaan valmisteltu jo tulevaa tulokasta varten ja portinkin tein eteisen ja olohuoneen välille. Nyt kun sen saisi vielä kiinnitettyä. Jännityksellä odotan huomista ja tulevia hetkiä pennun kanssa.

 

Nyt on joustorunkoista satulaa testattu kunnon käytössä, niin kentällä kuin parin tunnin maastossakin. Satula on toiminut hyvin ja poni on liikkunut todella mukavasti tämän satulan kanssa.

Nyt vaan opettelen itse istumaan siinä satulassa ja tästä alkaakin sitten elokuisia kantakirjouksia varten treenaus. Pitäisi varmaan jonkinlaista harjoituspäiväkirjaa alkaa pitämään, jotta tulisi kaikki tarvittavat asiat käytyä läpi ainakin kertaalleen. Ja kantakirjauksissahan toivotaan vain parasta, ihan ykkösen hummahan tuo ei todellakaan ole, mutta jos nyt läpi päästäisi ja saataisi jonkinlainen pisterivikin... Jalathan meillä on varmasti se Ponin heikoin kohta...

Näillä helteillä ei kyllä treenata mitään. Lämmintä on ainakin 30  astetta, HuhHuh!!!

Maanantaina 28.6. tuli meidän kauan odotettu Admiral Dressage 2010 joustorunkoinen koulusatula. Yllätyin laatikon avatessani siitä kuinka tavallisen rungollisen koulusatulan näköinen se oli, mutta huomattavasti pehmeämpi.

Nyt ollaan päästy kahdesti testaamaan sitä oikein kunnolla ja satula tuntuu hyvältä. Poni ei sanonut ensimmäisellä kerralla satulasta mitään eli ei protestoinut satulaa (hyvä merkki luultavasti). Oma persus kyllä protestoi satulaa Satula on niin paljon pehmeämpi ja joustavampi kuin tavallinen runkosatula, että harjoitusravi tuntui aivan kamalalta. Johtuiko se sitten siitä, että mie en ihan oikeasti osaa ratsastaa ilman "tukea" vai siitä että Ponin liikkeet olivat isommat ja satulan joustavuuden ansiosta kaikki liike tuntuu suuremmalta ja vaikeammalta istua. Toinen ratsastus kerta oli jo aavistuksen helpompi, mutta kyllä tällä satulalla joutuu omaan istuntaan ja virheisiin kiinnittämään paljon enemmän huomiota. Sehän ei ole kuin vain hyvä asia...

 

 

Kunnon parin kolmen tunnin maastolenkkejäkin ollaan käyty heittämässä Rauhan metsissä muutamaan otteeseen. Siellä on hyvät uittomahdollisuudetkin. Roosa vaan on todistetusti todentanut olevansa aito BLONDI! Käytiin testaamassa uittamista (kun ei ole mitään käsitystä onko se uinut aiemmin) ja uskalsi Poni rantaan asti mennä, mutta kun veteen olisi pitänyt astua niin touhusta tuli vain puhisemista. Päätin sitten kokeilla kelpo tapaa eli peruuttamista. Ja kas kummaa peruuttaessa veteen ei ollut mitään ongelmaa ja, kun veteen oli päästy niin kyllä siellä pystyi kävelemään ja polskuttelemaan... Hassu tapaus, mutta ei välttämättä käy kaikilla herneillä

Estehyppelyäkin ollaan taas treenattu valvovan silmän alla ja tämän päiväiset treenit menikin loistavasti. Aiheena oli "pelottavien" esteiden ylitys kunnialla. Hypättiin pelkkiä tynnyreitä, leipälaatikoita ja ne yhdistettynä puomien kanssa. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä ensimmäisenä oli tynnyrin ylitys ja se mentiin ensimmäisellä yrittämällä yli. Pitihän sitä tuijottaa ja sen eteen piti myös pysähtyä, mutta siitä loikattiinkin jätti loikalla yli. Seuraavat yrittämät sujuikin jo kivuttomammin, kunhan ratsastaja vain aina sattuisi hyppyyn samaan aikaan :) Ylpeä saa silti olla!

Sunnuntaina olisi Puntalassa seuraestekisat, mutta ollaan luvattu +30 lämmintä, voi olla että jätetään väliin ja odotellaan sellaisia säitä missä ratsastaja ei tuuperru helteeseen.

 

Ainiin ja käytiinhän me tiistaina 29.6. Lahdessa katsomassa villakoiranpentuja :) Ne olivat super suloisia neljäviikkoisia vipeltäjiä, joiden emäkin oli rauhallinen, sosiaalinen ja kaunis harmaa isovillakoira. Minusta alkaa tuntua, että siinä oli sopivat Teppo-pentu tänne meidän meininkiin ;)

Huonosta säästä huolimatta tänään tuli kuitenkin hyviäkin uutisia.

Miun puolivuotta odottamani joustorunkoinen Admiral Dressage saattaa mahdollisesti,ehkä, luultavasti saapua viikon kuluttua. Tätä on odotettu, kirottu, manattu ja paasattu ympäri kyliä. Nyt vaan sitten toivotaan, että siinä olisi vihdoin ja viimein sellainen satula joka istuisi Roosan selkään ja ei tarvitsisi olla heti vaihtamassa uuteen malliin. Kohta alkaa satulamallitkin loppua. Roosan selässä kun tahtoo kaikki satulat pyöriä ja keikkua tai sitten puristaa ja kiristää ja liikkumisesta ei tule mitään.

Nyt vain satulaa odottamaan ja toivomaan, että puolenvuoden odotus palkitaan parempaakin paremmalla satulalla!