Nyt se vauva sitten saapui. Tai asettuihan se jo taloon viikko sitten maanantaina, mutta jotenkin todelliselta se alkaa tuntua vasta nytten.

Alkuun miulla oli jonkunmoinen masennus, että mitä tästä tulee, mihin olen pääni laittanut, pärjätäänkö me sen kanssa, tuleeko siitä eroahdistunut, osataanko kouluttaa sitä. Kuitenkin tässä viikon aikana on pentua oppinut jo vähäsen lukemaan ja päivä päivältä alkaa käydä selkeämmäksi tämä koiranomistajan elämä...

Niin elikkä Gretel "Kerttu" on musta isovillakoira ja vielä niin pentu. Tänään Kertulle tuli täyteen tasan 8viikkoa ikää ja kasvanut se on huimasti. Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa Kerttua, kun se lähenteli 6viikkoa ja silloin kaikki 8pentua tuntuivat ja näyttivät vielä niin kovin kömpelöiltä ja pieniltä. Kuitenkin viikko sen jälkeen haettiin Kerttu kotiin ja hämmästyin kuinka pennut olivat kasvaneet yhdessä viikossa. Ne olivat jo "isoja" vipeltäviä palleroita, joilta alkoi jo löytyä tasapainoa ja omaa mielipidettä asioihin.

Kerttuun päädyin kasvattajan suosituksesta ja siitä, että se oli silloin 6viikkoisena pennuista omaan silmääni kaikista sulavalinjaisin ja sillä oli jo kirsun piirteet selkeästi esillä. Kerttu oli myös narttupennuista kaikista itsenäisin ja rohkein, mennä viipotti omiaan. Täällä kotona Kerttu on osoittanut samanlaista itsenäisyyttä ja rohkeutta. Se on hyvin rohkeasti tutustunut uusiin asioihin ja ei ole varsinaisesti itkenyt emon ja sisarusten perään kertaakaan. Lähinnä hänen yölliset uikutukset ovat huomionhakuisuutta ja turhautumista.

Ensimmäiset kaksi yötä meni, niin että Kerttu heräsi noin kahden tunnin välein ja silloin kävin laittamassa sen ääneti ja eleettömästi takaisin nukkumaan, ja pentu nukahtikin heti. Muut yöt ovat sujuneet jo paremmin, enään huudetaan huomiota vain siinä 6-7 aikaan aamusta. Kyllähän sieltä touhuilua kuuluu välillä yöllä, muttaa haukahduksia tulee vasta aamusta, jolloin aika alkaa ilmeisesti käydä pitkäksi.

Meillä ollaan opeteltu jo pannassa ja taluttimessa kulkua, sekä istumista (kontaktia). En tiedä tuleeko se istuminen vielä sanasta, kädenmerkistä ja namusta vai siitä, että aina kun Kertun pyytää luokse, niin se tupsahtaa jalkoihin istumaan. Mutta jyvällä ollaan Panta ei tomerasta neidistä ole kovin mukava, mutta siihenkään ei jaksa enää kiinnittää juuri huomiota. Yhdet kahdet ravistelut ja pannan jyrsimiset ennen ulkoilua ja se on siinä.

Kovaa vauhtia pentu kasvaa ja aika näyttää mitä tämän topakan neidin kanssa tulee koulutus ja arki olemaan...